Tuovi Hakulinen, TtT, dosentti, 12.12.2022
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet 2023-2026 julkistettiin joulukuun alussa. Tavoitteet (yht. 11) jakautuvat neljän yläperiaatteen alle: laadun paraneminen, toiminnan vaikuttavuuden lisääminen, sosiaali- ja terveydenhuolto osana yhteiskuntaa sekä tiedon ja tutkimuksen merkitys (STM 2022). Tavoitteet tukevat palvelujen ajankohtaisia uudistus- ja kehittämistarpeita. Tarkastelen kirjoituksessa tavoitteita neuvolapalvelujen näkökulmasta.
Neuvolapalvelujen laadun paraneminen
Palvelujen laadun paranemiseksi terveydenhuollon palvelut tulee järjestää yhdenvertaisesti. Lakisääteiset neuvolapalvelut on järjestetty kaikille lasta odottaville ja alle kouluikäisen lapsen perheille, ja lähes kaikki perheet käyttävät palveluja. Koronapandemia rapautti yhdenvertaisuutta palvelujen saannissa, kun erityisesti leikki-ikäisten terveystarkastuksia vähennettiin. Osa näistä terveystarkastuksista jätettiin kokonaan tekemättä tai siirrettiin myöhemmin tehtäväksi. Myös vastaanottoaikojen lyhentäminen johti tuen tarpeiden tunnistamisen vaikeutumiseen.
Korona-aikana supistetuista terveystarkastuksista ei saa tulla hyvinvointialueille niin sanotusti uusi normaali. Terveystarkastusten vähentäminen johtui henkilöstön siirroista erilaisiin koronatehtäviin. Tarkastusaikojen siirrot puolestaan johtivat kasvaneen eläköitymisen ohella omahoitajamallin pirstoutumiseen. Kenellekään ei muodostunut kokonaiskuvaa lapsen ja perheen tilanteesta, jolloin tuen tarpeet jäivät näkymättömiksi. Terveystarkastusten paikkaaminen johti henkilöstön kuormittumiseen, kun samaan aikaan tuli tehdä ikäkausitarkastuksia oikea-aikaisesti.
Neuvolahenkilöstön pysyminen alalla ja saanti tulee varmistaa. Kansallisten henkilöstömitoitussuositusten päivittäminen, ja suositusten mukaisten henkilöstöresurssien turvaaminen ovat keskeisiä kehittämistarpeita hyvinvointialueilla. Alan veto- ja pitovoimaa voidaan edistää kehittämällä toimintaedellytyksiä, koulutusta ja johtamista.
Perustason palvelujen toimintavarmuuden vahvistaminen ja integraation lisääntyminen parantavat laatua. Neuvoloiden näkökulmasta toimivat hoito- ja palveluketjut ovat keskeisiä. Esimerkiksi perinataaliajan mielenterveysyksiköiden (Pietikäinen ym. 2019) perustaminen hyvinvointialueille lisäisi palvelujen vaikuttavuutta, kun viive hoitoon pääsyssä vähentyisi. Muun muassa raskausajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen varhainen hoito on todettu kustannusvaikuttavaksi ja koko perhe hyötyy varhaisesta puuttumisesta (Riihonen ym. 2021).
Neuvolatoiminnan vaikuttavuuden lisääminen
Toiminnan vaikuttavuus lisääntyy, kun toiminta on taloudellisesti kestävää. Painotuksen siirtäminen hyvinvointialueilla ennaltaehkäisevään työhön, kuten neuvolapalveluihin, hidastaa kustannusten kasvua suhteessa palvelutarpeen kasvuun. Omalääkäri- ja omahoitajamallin tuoma tuttuus ja hoidon jatkuvuus hillitsevät kustannusten kasvua (Eskola ym. 2022).
Kansallisessa ja alueellisessa ohjauksessa painotetaan vaikuttavuusperusteisuutta. Neuvolaan liittyvät, säädöksiä konkretisoivat ohjeistukset perustuvat ajantasaiseen tutkimusnäyttöön.
Neuvolapalvelujen vaikuttavuudesta on näyttöä muun muassa rokotusten, tuen tarpeiden varhaisen tunnistamisen ja terveyden edistämisen sekä vanhemmuuden tukemisen osalta (Riihonen ym. 2021).
Neuvolapalvelut osana yhteiskuntaa
Palvelujen tulee vastata väestön terveys- ja hyvinvointitarpeisiin. Hyvinvointialueilla ja kunnissa tulee kiinnittää huomiota monikulttuurisen väestön terveystarpeisiin. Lisäksi moniammatillinen yhteistyö, kuten esimerkiksi neuvoloiden ja varhaiskasvatuspalvelujen väliset toimivat yhteistyörakenteet ja toimintakäytännöt, vaativat tukea. Neuvoloissa on viime vuosina alettu kiinnittämään huomio kestävään hyvinvointiin lapsiperheissä (mm. ravitsemus, liikkuminen, luontoyhteys, kulutus). Monikulttuurisuusosaamiseen sekä kestävän kehityksen mukaiseen ympäristöosaamiseen kohdistuu tulevaisuudessa kehittämistarpeita.
Digitaalisia palveluja on kehitetty muun muassa täydentämään terveysneuvontaa ja perhevalmennusta. Neuvolan laajoihin terveystarkastuksiin on kehitetty esitietolomakkeita, jotka on mahdollista viedä Omaoloon tukemaan tiedonsiirtoa vanhempien ja neuvolahenkilöstön välillä. Digipalvelut eivät kokonaan pysty korvaamaan läsnätapaamisia. Terveystarkastuksiin sisältyvät rokotukset, standardoidut mittaukset ja punnitukset edellyttävät kasvokkaisia tapaamisia ja riittävän hyviä toimintaedellytyksiä, jotta luottamus ja avoin vuorovaikutus käynnistyvät.
Tiedon ja tutkimuksen merkitys
Neuvolan toiminnan on perustuttava näyttöön ja hyviin hoito- ja toimintakäytäntöihin. Ajantasaista tutkimustietoa on koottu Terveysportin NEUKO-tietokantaan tukemaan henkilöstöä työssään ja edistämään näyttöön perustuvaa neuvolatoimintaa sekä toiminnan vaikuttavuutta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos vastaa tietokannan sisällöistä; aiheita päivitetään ja myös laajennetaan jatkossa.
Neuvolatoiminnan vaikuttavuudesta tarvitaan lisää tutkimustietoa kansallisesti ja alueellisesti. Uudet toimintamuodot mahdollistavat koe- ja kontrolliasetelmien hyödyntämisen tutkimuksissa. Tarvetta on järjestelmällisiin katsauksiin ja niihin perustuviin hoitosuosituksiin.
Lisätietoa
Eskola P, Tuompo W, Riekki M, Timonen M, Auvinen J. 2022. Hoidon jatkuvuusmalli: Omalääkäri 2.0 -selvityksen loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2002:17.
Pietikäinen J, Taka-Eilola T, Paunio T. 2019. Suomeen tarvitaan perinataalipsykiatriaa. Duodecim, Pääkirjoitus, 2019, 135(19), 1809-11.
Riihonen R, Hakulinen T, Luomala S. 2021. ”Terveiden lasten tarkastamista” – mitä hyötyä neuvolapalveluista on? Duodecim, Katsaus, 2021, 137(23), 2567-72.
STM 2022. Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet vuosille 2023–2026. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2022:18.
