Tuovi Hakulinen, dosentti, TtT & Hanna Uotila-Laine, TtM, HTM-opiskelija 18.12.2024
Masennus on ahdistuneisuuden lisäksi yleisimpiä raskaus- ja vauva-ajan (perinataaliajan) mielenterveyshäiriöitä. Sekä naiset että miehet voivat sairastua perinataaliajan masennukseen ja myös ahdistuneisuuteen. Masennuksen esiintyvyys vaihtelee eri lähteiden mukaan, esimerkiksi maittain ja mittausajankohdan mukaan. Laajan meta-analyysin (Cameron ym. 2016) mukaan miehistä 8–10 % sairastuu masennukseen; naisilla ilmaantuvuus on 10–15 %. Vanhemman masennus on yhteydessä toisen vanhemman masennukseen; siihen sairastuu kolme prosenttia saman perheen vanhemmista. (Chen ym. 2019.)
Perinataaliajan masennus on tiedetty kauan aikaa. Ensimmäiset tieteelliset kirjoitukset äitien mielenterveyden ongelmista ovat jo 1600-luvulta. Ranskalainen Louis-Victor Marcé tunnisti jo vuonna 1858 yleisimmäksi äitien mielenterveyden ongelmaksi masennuksen ja lisäksi hän diagnosoi melankoliaa, maniaa ja psykoottisuutta. (Trede ym. 2009.) Myös Suomessa huomio kiinnitettiin neuvolan varhaisina vuosikymmeninä synnytyksen jälkeiseen masennukseen naisilla. Miesten sairastumista raskaus- ja vauva-ajan masennukseen pidettiin ilmeisesti fysiologisista syistä mahdottomana. Vasta 2000-luvun jälkeen isien sairastamaa masennusta on alettu tutkia (Álvarez-García ym. 2024, Holopainen & Hakulinen 2019).
Kun tietoa on kertynyt laadukkaista järjestelmällisistä katsauksista ja tutkimusnäyttö on vahvistunut masennuksen vaikutuksista koko perheen hyvinvointiin (Fletcher ym. 2011), on neuvolassa tärkeä ottaa käyttöön tehokkaimmat interventiot ja toimintakäytännöt. Tutkimusnäyttöä interventioiden vaikutuksista ja käytettävyydestä on arvioitava ja koottava yhteen hoitosuositukseksi tukemaan kliinistä hoitotyötä.
Hoitosuositus raskaus- ja vauva-ajan masennuksen ja ahdistuneisuuden ehkäisystä, varhaisesta tunnistamisesta ja hoidosta on edennyt suunnitellusti. Perusterveydenhuoltoon, erityisesti neuvoloille, tarkoitettu hoitosuositus valmistunee vuoden 2025 aikana Hoitotyön tutkimussäätiön julkaisemana. Suosituksen perustaksi tehty laaja tiedonhaku osoitti, että perinataaliajan masennusta on miehillä tutkittu huomattavasti vähemmän kuin naisilla, erityisesti tunnistamisen ja interventioiden osalta. Iseille kohdennettujen interventioiden rajallisuus on huomattu myös kansainvälisissä kirjallisuuskatsauksissa (mm. Goldstein ym. 2020).
Perinataaliajan masennuksen riskitekijöistä ja oireiluista vaikutuksineen
Vauvan odotus ja syntymä on vanhemmille elämän muutosvaihetta, jolloin erilaisia tunteita tulee esille varhaislapsuudesta lähtien. Masennukselle altistaa moni tekijä: aiempi perinataaliajan masennus tai muu mielenterveyshäiriö, puolison sairastuminen masennukseen, lapsuuden ajan haitalliset kokemukset (ACEs) ja muut traumakokemukset. Myös stressi, tyytymättömyys parisuhteeseen, yksinhuoltajuus, sosiaalisen tuen puute, työttömyys ja vauva-arkeen kohdistuvat epärealistiset odotukset ovat tunnistettuja riskitekijöitä. (Álvarez-García ym. 2024, Chen ym. 2019, Wang ym. 2021.)
Masennus ilmenee eriasteisena: lievänä (baby blues), keskivaikeana ja psykoositason masennuksena. Oireet vaihtelevat riippuen masennuksen voimakkuudesta. Mielialan vaihtelu ja lasku, huolestuneisuus sekä unihäiriöt ja väsymys saattavat johtua masennuksesta. Oireiluna voi olla kyynisyys, omanarvontunteen väheneminen, yksinäisyyden tunne, ärtyisyys, saamattomuus, keskittymisvaikeudet ja itsesyytökset. Toimintakyvyn aleneminen ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat jo merkkejä vakavammasta masennuksesta. (Álvarez-García ym. 2024, Bruno ym. 2020, Holopainen & Hakulinen 2019.)
Masennusoireilu vaikuttaa negatiivisesti perhedynamiikkaan ja parisuhteeseen sekä miehillä että naisilla. Se heikentää kiintymyssuhdetta vauvaan ja varhaista vuorovaikutusta vauvan kanssa sekä vuorovaikutusta muidenkin perheenjäsenten kanssa. Masennus on myös merkittävä riskitekijä lapsen myöhemmälle mielenterveyden häiriölle, tunne- ja käytöshäiriöille (Fletcher ym. 2011, Martin ym. 2022). Masennus voi hoitamattomana haitata sikiön aivojen ja kognitiivisten taitojen kehitystä (Chunying 2020). Tiedossa on, että isän myönteinen ja aktiivinen vanhemmuus vähentää lapsen myöhempien tunne- ja käytöshäiriöiden riskiä silloin, kun puoliso sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen (Martin ym. 2022).
Masennuksen tunnistamisesta raskaus- ja vauva-aikana
Terveydenhuollossa tunnistetaan arvioiden mukaan alle puolet naisten raskaudenajan masennuksesta ja alle joka kolmas synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Suosituksen mukaista hoitoa saa alle puolet masentuneista naisista.(Cox ym. 2016). Masennuksen tunnistamisesta miehillä ei ole paljoakaan tutkimustietoa (Tokomitsu ym. 2020). Tutkimustiedon vähäisyydestä huolimatta jotain on kuitenkin pääteltävissä miesten sairastaman masennuksen tunnistamista haittaavien tekijöiden perusteella.
Järjestelmällisessä katsauksessa (Holopainen & Hakulinen 2019), jossa tutkittiin naisten ja miesten omakohtaisia kokemuksia sairastamastaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, havaittiin miesten kertovan masennuksen kokemuksistaan epämääräisemmin ja yksivivahteisemmin naisten kertomaan verrattuna. Miesten sairastama masennus saattaa jäädä kokonaan tunnistamatta tai avunsaantiin tulla viivettä. Mies voi herkästi joutua tai ajautua puolison tukijan rooliin, vaikka sairastaisi itsekin masennusta ja tarvitsisi apua. Masennukseen sairastuneet miehet kokivatkin saaneensa riittämättömästi apua itselleen. He saattavat ajatella, että väsymys ja mielialan vaihtelut kuuluvat vanhemmuuteen.
Perinteisesti enimmäkseen naiset asioivat lapsen kanssa neuvolassa, jolloin neuvolahenkilöstön mahdollisuudet havainnoida ja seuloa miesten mielialaa jäävät vähemmälle. Neuvolan perhelähtöisyyttä on vahvistettu kehittämällä osasta terveystarkastuksia koko perheen laajoja terveystarkastuksia, joihin kutsutaan lapsen molemmat vanhemmat. Painopiste on molempien vanhempien kohtaamisessa ja voimavarojen vahvistamisessa. Molempien vanhempien tapaaminen edellyttää nykyistä enemmän iltavastaanottoaikoja ja riittäviä aikaresursseja keskusteluihin.
Neuvolakäynneillä havainnoinnin lisäksi masennusta seulotaan molemmilta vanhemmilta. Masennusta seulotaan raskausajan laajassa terveystarkastuksessa ja neljä kuukautta synnytyksen jälkeen, mutta myös tarvittaessa muulloinkin ja molemmilta vanhemmilta etenkin silloin, jos toinen vanhemmista sairastuu masennukseen. Luotettavaksi todettu, lyhyt ja helppokäyttöinen EPDS-mielialalomake (Cox ym. 1987) koostuu 10 väittämästä. Pistemäärien perusteella ei tehdä diagnoosia, vaan vanhempi ohjataan tarvittaessa neuvolalääkärin vastaanotolle. (Álvarez-García ym. 2024, Hakulinen ym. 2021, Riekki & Jussila 2022.)
Masennuksen ehkäisystä ja varhaisesta hoidosta perinataaliaikana
Keskustelu omista tunteista ja mielialasta puolison tai muiden läheisten kanssa voi helpottaa miehen oloa. Liikunnan ja terveellisten elintapojen sekä vertaistuen on todettu ehkäisevän masennusta ja auttavan varhaisessa vaiheessa. Läheisten apu lastenhoidossa on tarpeen levon ja liikunnan mahdollistamiseksi vauvaperheessä vanhemmalle.
Neuvolan on mahdollista tarjota vanhemmille psykososiaalista tukea masennukseen (Stephens ym. 2016). Tieto siitä, että masennukseen voivat sairastua niin naiset kuin miehetkin, saattaa jo helpottaa vanhempaa. Masennusoireilu on yleensä lievää ja siitä toivutaan hyvin, jos apua on saatavilla varhain. Vanhempia kannustetaan kertomaan mielialastaan ja tunteistaan sekä pyytämään itselle apua. Ei ole mitään syytä peitellä masennusta, koska varhainen apu ehkäisee masennuksen syvenemistä.
Miehet hyötyisivät henkilökohtaisesta terveystarkastuksesta, jossa keskusteltaisiin heidän lapsuutensa kokemuksista, vanhemmuudesta ja isyydestä sekä parisuhteesta. Tapaaminen tukisi miesten puhumisen kulttuuria, edistäisi luottamusta sekä helpottaisi yhteydenottoa neuvolaan. Perheelle on mahdollista järjestää lisäkäyntejä neuvolaan ja tehdä kotikäyntejä.
Masentuneiden vanhempien ja vauvan varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen on tärkeää (Bruno ym. 2020). Terveydenhoitaja voi tukea vuorovaikutusta VaVu-haastattelussa esiin nousevien huomioiden avulla. Jos vanhemmuudesta, vuorovaikutuksesta tai lapsen psyykkisestä kehityksestä herää merkittävä huoli, tehdään lähete vuorovaikutushoitoon ja pikkulapsipsykiatrialle (Hyytinen ym. 2023).
Perheelle järjestetään sosiaalityön palvelutarpeen arvio tarvittaessa, ja jos molemmilla vanhemmilla esiintyy masennusoireita tai muita mielenterveyteen tai päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. (Hyytinen ym. 2023.) Käynti depressiohoitajan tai neuvolapsykologin vastaanotolla tai kasvatus- ja perheneuvonnassa voi olla tarpeen. Vanhempi voi hyötyä järjestöjen (mm. Miessakki ry, Äimä ry, Mieli ry) tarjoamasta vertaistoiminnasta.
Jos vanhemmalla epäillään keskivaikeaa tai vaikeaa masennusta, lääkäri arvioi potilaan. Vaikeaa masennusta sairastava lähetetään kiireellisesti psykiatriseen arvioon ja hoitoon. Tieteellisesti tehokkaiksi todettuja interventioita ovat kognitiivis-behavioraaliset menetelmät (CBT) ja interpersoonallinen psykoterapia (ITP) ja varhaisen vuorovaikutuksen psykoterapia. Lääkehoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. (O’Brien ym. 2016.)
Sekä miesten että naisten tulee olla yhdenvertaisessa asemassa perinataaliajan masennuksen ehkäisyssä ja varhaisessa hoidossa (Álvarez-García ym. 2024). Masennuksen ehkäisy sekä lievän ja keskivaikean masennuksen varhainen hoito perusterveydenhuollossa on kustannusvaikuttavaa (Camacho & Shields 2018, McDaid ym. 2019, Xie ym. 2024).
Lähteet
Álvarez-García P, García-Fernández R, Martín-Vázquez C, Calvo-Ayuso N. ym. 2024. Postpartum depression in fathers: A systematic review. Journal of Clinical Medicine 2024, 13(10).
Bruno A, Celebre L, Mento C, Rizzo A. ym. 2020. When fathers begin to falter: A comprehensive review on paternal perinatal depression. International Journal of Environmental Research and Public Health 2020, 17(49), 1139.
Camacho EM, Shields GE. 2018. Cost-effectiveness of interventions for perinatal anxiety and/or depression: A systematic review. BMJ Open 2018, 8: e022022.
Cameron EE, Sedov ID, Tomfhord-Madsen LM. 2016. Prevalence of paternal depression in pregnancy and the postpartum: An updated meta-analysis. Journal of Affective Disorders 2016, 126, 189-203.
Chen YH, Huang JP, Au HK, Chen YH. 2019. High risk of depression, anxiety, and poor quality of life among experienced fathers, but not mothers: A prospective longitudinal study. J. Affect Disord. 2019, 242, 39–47.
Chunying C, Menglin L, Yilong Y, Chenxia L. ym. 2020. The effects of paternal perinatal depression on socioemotional and behavioral development on children: A meta-analysis of prospective studies. Psychiatry Research 2020, 284.
Cox JL, Holden JM, Sagovsky R. 1987. Detection of postnatal depression. Development of the 10-item Edinburgh Postnatal Depression Scale. Br. J. Psychiatry 150, 782-786.
Cox EQ, Sowa NA, Meltzer-Brody SE, Gaynes BN. 2016. The perinatal depression treatment cascade: Baby steps toward improving outcomes. Journal of Clinical Psychiatry, 2016, 77(9), 1189-1200.
Fletcher RJ, Feeman E, Vimpani G. 2011. The effect of early paternal depression on children’s development. Med. J. Aust. 2011, 195, 685-689.
Goldstein Z, Rosen B, Howlett A, Anderson M, Herman D. 2020. Interventions for paternal perinatal depression: a systematic review. Journal of Affective Disorders, 2020, 265, 505-510.
Hakulinen T, Pakarinen A, Uotila-Laine H. 2021. EPDS-lomake raskaudenajan ja synnytyksen jälkeisen masennuksen seulonnassa. NEUKO-tietokanta.
Holopainen A, Hakulinen T. 2019. New parents’ experiences of postpartum depression: A systematic review of qualitative evidence. JBI Database of Systematic Reviews and Implementation Reports 2019, 17(9):1731-1769.
Hyytinen P, Saisto T, Riekki T. 2023. Raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen ja ahdistuksen hoito. NEUKO-tietokanta.
Martin AF, Maughan B, Jaquiery M, Barker ED. 2022. The protective role of father behavior in the relationship between maternal postnatal depression and child mental health. JCPP Advances 2022, 2(2), e12075.
McDaid D, Park AL, Wahlbeck K. 2019.The economic case for the prevention of mental illness. Annual Review of Public Health 2019, 40, 373–389.
O’Brien AP, McNeil KA, Fletcher R, Conrad A. ym. 2016. New father´s perinatal depression and anxiety – Treatment options: An integrative review. American Journal of Men’s health 2016, 29.
Riekki T, Jussila H. 2022. Raskauden aikaisen ja synnytyksen jälkeisen masennuksen ja ahdistuksen tunnistaminen ja ehkäisy. NEUKO-tietokanta.
Stephens S, Ford E, Paudyal P, Smith H. 2016. Effectiveness of psychological interventions for postnatal depression in primary care: A meta-analysis. Ann. Fam. Med. 2016, 14(5), 463-472.
Tokomitsu K, Sugaware N, Maruo K, Suzuki T ym. 2020. Prevalence of perinatal depression among Japanese men: A meta-analysis. Annals Of General Psychiatry 2020, 19(65).
Trede K, Baldessarini RJ, Viguera AC, Bottéro A. 2009. Treatise on insanity in pregnant, postpartum, and lactating women (1858) by Louis-Victor Marcé: A commentary. Harvard Review of Psychiatry 2009, 17(2), 157-165.
Xie X, Lin S, Xia Y, Liang D. 2024. Cost-effectiveness of perinatal depression screening: A scoping review. Appl. Health Econ. Policy 2024.
Wang D, Li Y-L, Qui D, Xiao S-Y. 2021. Factors affecting paternal postpartum depression: A systematic review and meta-analysis. Journal of Affective Disorders 2021, 293, 51-63.