Tuovi Hakulinen, TtT, dosentti ja Kuniko Shimomura, YTM, kääntäjä 16.8.2024
Suomi ja Japani ovat jo vuosikymmeniä olleet niiden maiden joukossa, jossa imeväis- ja äitiyskuolleisuus ovat maailman alhaisimpia. Tällä hetkellä molemmissa maissa syntyvyys on alhainen. Vuonna 2023 hedelmällisyysluku oli Suomessa 1,26 ja Japanissa 1,37.
Molemmissa maissa lapsiperheiden tukiverkot ovat kaventuneet ja tuensaanti läheisiltä ja vertaisilta on vähentynyt. Japanilaiset äidit kokivat saaneensa vähemmän tukea palveluista kuin suomalaiset äidit, mutta saivat suomalaisia äitejä enemmän apua isovanhemmilta (Yokoyama ym. 2018). Vanhempien uupumus on kansainvälisen tutkimuksen (Roskam ym. 2021) mukaan Suomessa hieman yleisempää kuin Japanissa. Molemmissa maissa korostetaan individualismia. Lapsiperheissä työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen ei ole helppoa.
Palvelujärjestelmä on poikennut maiden välillä. Suomessa neuvolapalvelut on järjestetty yli 100 vuoden ajan julkisina palveluina kaikille lasta odottaville ja lapsen saaneille perheille lapsen seitsemään ikävuoteen asti. Japanissa palvelut on järjestetty pääasiassa yksityisinä palveluina, omalääkärin vastaanotoilla. Viime vuosina maahan on perustettu Suomen neuvolapalveluja vastaavia sovelluksia. Tarkastelemme tässä kirjoituksessa neuvolapalvelujen ja ”neubora”-mallin antia toinen toisilleen.
Neuvolassa tuetaan lapsiperheiden terveyttä ja hyvinvointia
Suomessa lähes kaikki perheet käyttävät maksuttomia neuvolapalveluja, jotka järjestetään osana perusterveydenhuoltoa. Terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä neuvolatyön vaikuttavuus on näkynyt erityisesti imeväis- ja äitiyskuolleisuuden alenemisena. Lasten rokotuskattavuus on Suomessa korkea, koska lapset saavat kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotukset neuvolan terveystarkastuksissa.
Lakisääteisten (Valtioneuvoston asetus 338/2011) neuvolapalvelujen perustana ovat säännölliset terveystarkastukset ja niihin sisältyvä terveysneuvonta raskausajalta aina siihen asti, kunnes lapsi menee kouluun. Sen jälkeen kouluterveydenhuolto jatkaa neuvolassa käynnistynyttä terveysseurantaa.
Raskaana olevalle järjestetään vähintään kahdeksan terveystarkastusta ja kaksi synnytyksen jälkeen. Lapselle on vähintään yhdeksän tarkastusta ennen lapsen ensimmäistä ikävuotta ja sen jälkeen kuusi tarkastusta ajoittuen lapsen syntymäpäivän tienoille. Kasvokkaiset tapaamiset neuvolassa edistävät tuen tarpeiden tunnistamista ja tilanteen arviointia. Lisäkäyntejä neuvolaan tarjotaan tarpeen mukaan, jolloin on mahdollista jäädä seuraamaan tilannetta ja jatkaa asian käsittelyä sekä antaa tarvittavaa apua akuutissa tilanteessa. Kotikäyntejäkin tehdään yleensä yksi raskauden aikana ja toinen lapsen syntymän jälkeen. Tuolloin arvioidaan muun muassa kodin ja lähiympäristön turvallisuus lapselle tapaturmien torjumiseksi.
Digitaalisuus ja tiedon liikkuvuus ovat tätä päivää. Digi- ja etäpalvelut soveltuvat parhaiten tiedonvälityksen lisäksi lisäseurantaan ja täydentämään terveysneuvontaa. Etäpalveluja otettiin neuvoloissa käyttöön koronapandemian aikana muun muassa perhevalmennuksessa. Digipalvelun ovat osoittautuneet (Soudander ym. 2018) toimiviksi vanhempien tukemisessa, jotta he osaavat auttaa lastaan silloin, kun neuvolassa on tunnistettu lapsella esimerkiksi käytöshäiriö. Digi- ja etäpalvelujen käyttöönottoon kohdistuu kiristyneessä taloustilanteessa aiempaa enemmän paineita – puolesta ja vastaan (Härkönen ym. 2024).
Neuvolan asiakasperheille on pyritty järjestämään nimetty, oma terveydenhoitaja ja mahdollisuuksien mukaan myös omalääkäri. Tuttu työntekijä ja hoidon jatkuvuus seurantakäyntien muodossa ovat tukeneet luottamusta, jolloin perheen arkaluonteisista asioista keskustelu on helpottunut (Goodwin 2021). Viime vuosina sähköinen ajanvarausjärjestelmä, koronapandemia ja henkilöstöpula ovat rikkoneet omatyöntekijä-periaatetta. Neuvolahenkilöstöltä ja asiakasperheiltä saadun palautteen mukaan vaihtuville työntekijöille ei muodostu kokonaiskuvaa perheiden tilanteesta, jolloin avunsaanti viivästyy. Palveluissa tulee ilman muuta pyrkiä omahoitaja- ja omalääkärimalliin.
Neuvolapalvelut on järjestetty universaalisti kaikille raskaana oleville ja lapsen saaneille perheille perustelluista syistä. Jokaisessa perheessä, riippumatta vanhempien koulutustasosta tai ammatista tai perheen varallisuudesta, vanhemmilla on tiedon tarvetta esimerkiksi raskaudenaikaisten oireiden ja synnytyksen tai lapsen ruokinnan, kehityksen ja kasvatuksen suhteen. Lisäksi kaikilla perheillä on huolia ja elämään kuuluvia muutosvaiheita tai äkillisiä kriisitilanteita. Siksi palvelujen kohdentaminen pelkästään niille perheille, joilla on tunnistettuja riskitekijöitä paljon, ei ole kestävä ja yhdenvertaisuutta tukeva periaate. Emme myöskään voi tuudittautua siihen, että vanhemmalla olisi riittävästi ajantasaista tietoa ja voimavaroja hakea apua kuormittavassa tilanteessa edes tutusta neuvolasta, jolloin avunsaantiin tulee viive ja ongelmat saattavat vakavoitua ja kustannukset kasvavaa. Osa perheistä saattaa jopa haluta pakoilla palveluja lastensuojelutoimenpiteiden pelossa.
Suomen neuvolapalveluista on otettu mallia Japanin ”neubora”-malliin
Japanissa syntyneiden lasten määrä (noin 800 000 syntynyttä lasta vuonna 2023) on iso verrattuna Suomeen (43 320 lasta samana vuonna). Sen vuoksi Suomen kaltaisiin perhekohtaisiin määriin terveystarkastuksia ja tapaamisia ei ole Japanissa mahdollisuutta. Perhekohtaisille tapaamisille on tarvetta ja samoin ryhmävastaanotoille, jotka eivät ainoana palvelumuotona kuitenkaan riitä. Vanhemmilta ei voi odottaa sitä, että he lähtisivät kertomaan henkilökohtaisiksi ja arkaluonteisiksi kokemistaan asioista ryhmätapaamisissa.
Japanissa voisi olla perusteltua järjestää esimerkiksi kaksi perhekohtaista tapaamista molemmille vanhemmille raskauden aikana ja kolme pikkulapsiperheen vaiheessa. Kasvokkain toteutetut tapaamiset tuottavat lisäarvoa luottamuksen muodostumiseen ja tuen tarpeen tunnistamiseen sekä tuen räätälöintiin sitä tarvitseville. Perhekohtaisten tapaamisten lisäksi tarvitaan muutakin terveysseurantaa, esimerkiksi ryhmävastaanottoja. Ne mahdollistavat vanhemmille tuen ja muun avun pyytämisen lapselle ja perheelle. Digi- ja etäpalvelut soveltuvat täydentämään palveluja molemmissa maissa, mutta niillä ei voi korvata kokonaan kasvokkaisia terveystarkastuksia.
Nykyään on tieteellisesti todettu, että varhaislapsuuden ajan traumat vaikuttavat aikuisiän psyykkiseen sekä fyysiseen sairauteen. Haitallisten lapsuusajan kokemusten (ACEs, adverse childhood experiences) ja positiivisten, suojaavien lapsuusajan kokemusten (PCEs, positive childhood experiences) tunnistaminen auttaa vanhempia ymmärtämään omaa mielentilaansa, tuen tarpeitaan ja suhtautumistaan lapsiinsa. Tunnistaminen on tärkeää, koska se auttaa katkaisemaan ACE:n haittavaikutusten siirtymistä seuraavalle sukupolvelle. (Hakulinen & Westerlund-Cook 2020, Harris 2019.)
Lasten terveystarkastusten lisäksi vanhempien hyvinvointiin on kiinnitettävä huomio, jotta tuotettaisiin säästöä tulevaisuuteen yhteiskunnallisesti. Neuvola on luonnollisin ja tärkein paikka, koska rauhalliset keskustelut tutustuttavat vanhempia omaan lapsuusajan historiaan, auttavat heitä pääsemään yli traumoistaan ja tunnistamaan voimavarojaan sekä vahvistamaan suhdetta lapseensa. Varhaislapsuuden traumat vaikuttavat pitkälle aikuisiälle. Voimme auttaa ja vähentää vanhempien ongelmien lisäksi tulevaisuuden nuorten fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia, kun traumojen vaikutus seuraavalle sukupolvellekatkaistaan.
Niin Suomessa kuin Japanissa lapsiperhepalveluja on keskitetty perhekeskuksiin moniammatillisen yhteistyön lisäämiseksi ja perheiden avunsaannin ja vertaistuen helpottamiseksi. Suomessa perhekeskus voi olla saman katon alla tai verkostomaisesti toimiva tai digitaalinen perhekeskus. Neuvola on perhekeskuksen ydintoimintoja, koska neuvola tavoittaa lähes kaikki lasta odottavat ja lapsen saaneet perheet. Perhekeskukseen kuuluvat palvelut (esim. neuvola, varhaiskasvatus, lastensuojelu, järjestöjen ja seurakunnan lapsiperheille järjestämä toiminta) voivat vaihdella eri alueilla, kuten myös perhekeskusten koko.
Monialainen yhteistyö ei synnyt perhekeskuksissakaan itsestään, vaan se vaati osallistavaa johtamista ja johtajalta alan tuntemista. On myös tärkeää, että perhekeskuksen ammattilaiset jakavat saman käsityksen yhteisestä asiakkaasta. Monialainen yhteistyö edellyttää riittäviä aikaresursseja. Tällöin perheen ympärille pystytään nopeasti järjestämään tukiverkosto ja tarvittavaa muuta apua, jotta vältytään häiriön syveneminen. On tilanteita (esim. perheväkivalta ja lasten kaltoinkohtelu), jolloin on toimittava välittömästi. On tärkeää, että jokainen perhekeskuksessa toimivat ammattilainen tuntee alueen palvelu- ja hoitoketjut.
Molemmissa maissa neuvola on lapsiperheitä varten
Terveydenhoitajan kannattaa molemmissa maissa välittää vanhemmille viestiä siitä, että lapsen kannalta paras mahdollinen kasvuympäristö muodostuu hyvinvoivista ja turvallisista vanhemmista tai läheisistä aikuisista. Lapsi oppii vanhemmiltaan mallia elintavoista ja elämäntyylistä, joten jokaisen aikuisen tulisi tarkastella asioita lapsen näkökulmasta. Neuvolan tehtävänä on tukea koko perheen terveystottumuksia. Vanhempia kannustetaan lapsen hoidon lisäksi hoitamaan parisuhdettaan. Perheen yhteiseen aikaan ja parisuhteeseen kannattaa satsata tavallisessa arjessa – ei tarvitse lähteä kotoa pois viettämään niin sanottua laatuaikaa.
Perheen merkityksen vuoksi lapsen molemmat vanhemmat kannattaa kutsua neuvolaan. Neuvolasta vanhempi voi pyytää itselle ja perheelle tukea ja muuta tarvittavaa apua. Mikään asia tai ongelma ei ole sellainen, etteikö siitä voisi puhua neuvolassa. Asioista keskustelu ylipäätään voi jo auttaa lisäämään itseymmärrystä ja motivaatiota sekä jäsentämään yhdessä ratkaisua tilanteeseen. Neuvola/neubora on lapsia ja heidän vanhempiaan varten. Tavoitteena on perheiden tuentarpeisiin vastaaminen. Suomen neuvolassa ja Japanin neuborassa työskentelevät voivat oppia toinen toisiltaan. Sen vuoksi tämä kirjoitus julkaistaan myös japaniksi (linkki lisätään myöhemmin).
Lähteet
Goodwin JS. 2021. Continuity of care matters in all healthcare setting. JAMA Network Open. 2021;4(3):e213842. doi:10.1001/jamanetworkopen.2021.384224,2021.
Hakulinen T, Westerlund-Cook S. 2020. Lapsuusajan haitallisista kokemuksista kohti toiveikasta tulevaisuutta. https://blogi.thl.fi/lapsuusajan-haitallisista-kokemuksista-kohti-toiveikasta-tulevaisuutta/?fbclid=IwAR20RS-8UwlmoBMr8u5ENpZhvx_xj-9pvs8V2ssQUvhEfCYU6bo-po5kz5Y
Harris NB. 2019. Syvälle ulottuvat juuret. Keuruu: Basam Books.
Härkönen H, Lakoma S, Verho A, Torkki P, Leskelä R-L, Pennanen P, Laukka E, Jansson M. 2024. Impact of digital services on healthcare and social welfare: An umbrella review. International Journal of Nursing Studies, 2024, 154. https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S002074892400004X
Roskam I, Aguiar J, Akgun E ym. 2021. Parental burnout around the globe: a 42-Country Study. Affective Science 2021, 2: 58–79 https://doi.org/10.1007/s42761-020-00028-4
Sourander A, McGrath P, Ristkari T, Cunningham C, Huttunen J, Hinkka-Yli-Salomäki S, Kurki M, Lingley-Pottie P. 2018. Two-year Follow-Up of Internet and Telephone Assisted Parent Training for Disruptive Behavior at Age 4. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 57(9):658–668.e1.
Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta. VNA 338/2011. www.finlex.fi
Yokoyama Y, Hakulinen T, Sugimoto, Silvennoinen K. 2018. Maternal subjective well-being and preventive health care services in Japan and Finland. European Journal of Public Health 2018; 19:652-657. doi: 10.1093/eurpub/ckx211.